sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Viimeisiä viedään

Vuoden viimeisiä päiviä nimittäin. Huh huh mikä vuosi takana. Ja mikä joulukuu. Uskallan hyvin väittää, että yksi kiireisimmästä ja raskaimmista kuukausista vähään aikaan tai jopa ehkä koskaan. Sen on varmasti huomannut myös blogin puolella, kun ei kerta kaikkiaan ole riittänyt voimia blogin päivittämiseen. Domin kanssa on treenattu vielä suhteellisen ahkerasti, mutta esimerkiksi russeleilla on ollut tylsempi kuukausi. Tänään käytiin russeleiden kanssa hallilla vähän aksaamassa ja kyllä oli pojilla riemussa pidettelemistä.

Nyt kuitenkin on koirat on viety hoitoon ja nämä lähtisi nyt viikoksi lataamaan akkuja Espanjan auringon alle. Akkujen lataaminen tulee enemmän kuin tarpeeseen. Domi lähti jo eilen Ellan ja Tepon luokse, Kevin pääsee viihdyttämään Luna tyttöä ja Sentti jää Juhan äidille. Suurimmat ja nöyrimmät kiitokset jälleen ihanille hoitopaikoille, jotka mahdollistaa meidän reissailut. Kiitos <3. Täytyy myöntää että edes joulukuvaa en saanut tänä vuonna aikaiseksi. Siitäkin huolimatta IHANAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!! Nauttikaa, rentoutukaa ja rauhoittukaa!!! Rutistakaa rakkaita koirianne!!


lauantai 21. joulukuuta 2013

Saksalaisia treenaamassa

Viime lauantaina treenattin Jennan opeissa. Etelä-Suomen sheltit järjesti taas koulutuspäivän Ojangossa shelteille. Jenna oli väsännyt mukavan näköisen radan, jossa sai kyllä tehdä töitä koko ajan. Alun ennakoivat valssit sujuivat hyvin. Me takuttiin pitkään leijeröintikohdassa. Leijeröintiä on aikoinaan kyllä enemmänkin opeteltu, mutta lähiaikoina olemme keskittyneet hyppyjen shappaamiseen ja estehakuisuuteen, joten ajattelinkin, että tulee olemaan meille todella vaikea kohta. Domi halusi väkisin hypätä hypyn.

Siitä selvittyämme loppuajan käytimmekin saksalaisen opetteluun. Kävi ilmi, että olen itse oppinut sen väärin. Ja itseasiassa se on kyllä ollut sellainen ohjaus, jota olen pyrkinyt välttämään loppuun asti. Tällä hetkellä olen kyllä aivan eri mieltä, sehän on kiva ohjaus. Ehdottomasti käyttöön siis. Jennan hyvien ohjeiden avulla saatiin yllättävänkin nopeasti rakennettua ohjaus uudelleen. Tärkeintä on muistaa käyttää vetävää kättä ja edetä rohkeasti edellä.


Maanantai-aamuna päästiin taas Jennan oppiin. Aamutreenit maanantai-aamuna kello 6.30-7.30. Ihan parhautta. Loistava tapa aloittaa viikko. Jatkettiin saksalaisilla alkuun ja puolessatoista vuorokaudessa oli näköjään oppi mennyt perille ja teimme loistavia saksalaisia. Yes. Jenna myös pisti meidät todella hommiin. Testattiin radanpätkällä vähän sekä koiran että ohjaajan fysiikkaa. Ideana siis jatkaa rataa niin kauan kunnes tulee ensimmäinen virhe. Päästiin reilu kierros kun ohjaaja rupesi ohjaamaan huolimattomasti, hieman varmaan siis painoi jaloissa. Yllättävän hyvin kuitenkin jaksoi, mutta kyllä hiki virtasi koko treenin ajan.

Vaikka lähes tunti treenattiin kera taukojen, niin todella hyvin Domi jaksaa toistoja. Taitaa ohjaajalta ennen koiraa loppua kunto. Kahdet ihan huipputreenit takana. Kiitos Jenna!! Loistavia vinkkejä taas saatiin, kuten aina Jennalta. Jatkossa pitää keskittyä paljon enemmän alavartalon käyttöön ja jättää ne turhat huitomiset pois. Näiden jälkeen treenien jälkeen onkin hyvä jättää Domi ansaitulle joulutauolle agilitysta. Kaksi viikkoa olisi tarkoitus totaalitaukoa viettää. Siitä ajasta Domi saakin olla suurimman osan hoidossa Tepon luona, joten tylsää ei varmasti silti ole.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Aimo annos hyppytekniikkaa

Vappu Alatalo järjestää hyppytekniikan kouluttajien koulutuksen, joka alkaa tammikuussa 2014. Olen itse ollut jo monta vuotta kiinnostunut hyppytekniikasta ja hainkin heti mukaan, kun kuulin kurssista. Ja kävi vielä niin hyvä tuuri että mukaan pääsin!!! Aika mieletöntä!!

Keväällä siis tiedossa paljon hyppytekniikkatreeniä. Se miten aika tulee tähänkin omien töiden lisäksi riittämään hiukan hirvittää, mutta sen verran innoissani olen, että se on vain järjestelykysymys.  Domin olen ajatellut ottaa omaksi projektikoirakseni kurssin ajaksi, ja sen lisäksi saan kerätä viiden koirakon projektiryhmän.

Lisää hyppytekniikan kouluttajien koulutuksesta voi lukea täältä

torstai 12. joulukuuta 2013

Shaping


Viime viikon torstaina käytiin Etelä-Suomen shelttien aksaworkshopissa Helin opeissa. Workshopin teemana oli esteshaping, elikkäs estehakuisuuden parantaminen. Tarkoitus oli siis koira saada suorittamaan hyppy ilmaan minkäänlaisia apuja. Ei saanut käyttää liikettä, ei minkäänlaisia käskyjä, ei käsiä, ei jalkoja. Täällä Helin ajatuksia kyseisestä metodista.

Domi katto mua alkuun aivan hoomoilasena, kun passivoiduin ja tuijotin vain estettä. Ajattelin että me seistään siinä montakin minuuttia, mutta ei melko nopeasti Domi rupesi tarjoamaan estettä. Joka kerta menimme hiukan kauemmaksi esteestä, mutta hyvin Domi tarjosi molemmista suunnista estettä. 

Hypyn jälkeen teimme samaa treeniä myös putkella. Jostain syystä Domi halusi tarjota putkea vain toisesta suunnasta. Saimme pitkään odottaa, mutta saimme lopulta myös sisäänmenon toisesta suunnasta. Selkeästi hyppy oli Domille helpompi este ja se tarjosi hyppyä paljon paremmin kuin putkea. 

Vaikkakin menimme vain yhtä hyppyä ja putkea niin saimme kyllä hirmuisesti treeneistä irti. Domi kun on liikaa mussa kiinni, niin treeni sopi hirmuisen hyvin ainakin meille. Oli myös ihana nähdä, kun Domi oikeesti joutui miettimään mitä tehdä, selkeästi lamppuja sytty pienen shetlantilaisen päässä. Näinkin vähällä toistomäärällä oppi meni selkeesti perille. Lauantaina kun oltiin hallilla niin Domi tarjosi reippaasti heti aivan eri otteella varsinkin hyppyesteitä. Tätä tekniikkaa treenaamme ehdottomasti jatkossakin. 

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyttä

Viime aikojen omatoimitreeneissä (niihin joihin on päästy) on keskitytty aika paljon itsenäisyyteen esteillä ja vahvistettu yksittäisiä esteitä. Itsenäisyydellä haen sitä, että vaikka ohjaaja esim. kepeillä tai puomilla jää reiluusti taakse tai ottaa vaikkapa reilun sivuttaisetäisyyden, niin koira jää suorittamaan esteet ihan ypöyksin.  Hyppyesteistä ollaan vahvistettu ihan perushyppyä, okseria ja pituutta etupalkan kanssa ja hetsaamalla. 

Työn alla on myös ollut puomi ja kepit. Puomi alkaa jo näyttämään hyvältä. Varma se alkaa olemaan, ehkä kuitenkin vielä hieman liikaa liikkessä kiinni. Muutaman kerran myös ohjaaja on huutanut vapautuskäskyn nopeissa vapautuksissa ennen kuin koiran etutassut on maassa. Ei hyvä. Hieman se saattaa himmailla, jos jään reiluusti taakse. Kepit onkin sitten ollut vähän kinkkisemmät. Ajatus oli ottaa muutama ohjuri takaisin ja treenata niitten avulla keppejä pomminvarmaksi, vaikka ohjaaja ei tulisikaan mukana. Mutta mutta.. Domi paineistui kun laitoin ohjurit, enkä siitten viittinyt ottaa riskia, että meidän suht hyvät kepit menisi pilalle jos palaisin ohjureihin. Näin siis keppien treenaaminen hieman mutkistui. Apuohjaajan palkatessa edessä olemme kuitenkin saaneet jo melko hienoja suorituksia itsenäisistä loppun asti suoritetuista kepeistä. Nämä eivät vain valitettavasti ole videolla, kun kuvaaja on joutunut olla palkkaamassa. Vuoden vaihteen jälkeen otetaan työn alle sitten itsenäisyyttä keinulle ja A-esteelle.


maanantai 2. joulukuuta 2013

You can call me hysterics!!


Lauantaina agilitytreenien jälkeen olin huomaavinani Domissa pienen pientä epäpuhtautta, jopa pari askelta epämääräisellä kivialustalla tuntui pomppivan oudosti, ehkä jopa kolmijalkaisesti. Tässä vaihessa näin jo kauhukuvia jopa luksaatiosta. Kopeloin koiran läpi, siitä kuitenkaan mitään löytämättä. Loppuverryttelyn ajan Domi liikkui ihan puhtaan näkösesti. Kotiin mennessä Domi nukkui pari tuntia BOT-loimi päällä ja siitä kun lähti kävellen juomakupille niin huomasin taas hyvin lievää epäpuhtautta takapäässä. Lenkillä tämän jälkeen liikkui taas normaalisti. 

Domin  maanantai-iltapäivän agilitytreenit vaihtuivat siis illan fysioterapia käynniksi. Domi ei muuten tykännyt ajatuksesta yhtään vaan olisi kuulma trilllljjjooona kertaa mieluummin mennyt aksaamaan, kuin tunniksi fyssarin käsiteltäväksi. Domi ei muutenkaan oikein ymmärrä tuota rauhottumisen ideaa hoidettaessa, vaan on koko ajan ampasemassa johonkin suuntaan. Tuollaisella ADHD tapaukselle tunnin paikalla olo on yllättävän vaikeata.

Saimme Eläinsairaala Aistista Niina Sorvarilta onneksi ajan samalla illalle. Alkuun katsoimme askellajit läpi. Olipas mahdoton tehtävä saada Domi kävelemään rauhallisesti saati ravaamaan rauhallisesti. Domi aivan into piukeena tarjosi temppurepertuaarinsa ja kaiken mailman pyörimiset, kuin että olisi liikkunut normaalisti eteenpäin. Lopulta saatiin koira liikkumaan nätisti ja sekä ravi että käynti näyttivät oikein hyvältä ja puhtaalta myös Niinan silmiin. Tämän jälkeen Niina kävi todella perusteellisesti koko koiran läpi. Domin kotiutusohjeet.

Liikkuu tänään suorana, kaunis sivuaskel, taipuu hyvin, istuminen ja makuu ok, mutta saisi käyttää takaosaa näissä hieman napakammin.

Seistessä symmetrinen, rangan jousto hyvä, syvät lihakset aktivoituvat hyvin, takaosan ja vartalon syvät lihakset saavat vielä napakoitua ja kehon hallinta vahvistua.

Lihaskireyksiä ei havaittavissa, etutassujen kynnet kuluneet (rakenteellista), nivelten liikkuvuudet normaalit. Suosittelen tarkistuttamaan anaalirauhaset ja varmuuden vuoksi myös etutrauhaset, mikäli epäpuhtautta takapäässä vielä on. 

Neljänkymmenenviiden minuutin aika venähti ainakin tuntivarttiin, kun innostuimme juttelemaan hirmuisesti. Saimmekin taas loistavia jumppa-vinkkejä ja ohjeita kotona käytettäviksi. Ja olen äärimmäisen onnellinen, että koira on noin hyvässä kunnossa vaikka treenattu syksyllä on aktiivisesti. 

Näin jälkikäteen ajateltuna tuli ehkä hieman ylihysterisoitua, mutta aivan ihana oli kuulla ammattilaisen suusta kuinka hyvässä kunnossa koira on. Normaalisti Niina suosittelee urheilukoirille 4-6 viikon huoltoväliä, mutta Domin ollessa näinkin hyvässä kunnossa 6-8 viikon huoltoväli riittää. En olisi kuitenkaan uskaltautunut treenaamaan ennen kuin tilanne oli tarkastettu ja nyt se on, joten hyvillä mielin menemme parin rauhallisemman päivän jälkeen taas treenaaman.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Luennolla

Parisen viikkoa sitten kävin kuuntelemassa Leena Piiran luennon, aiheena Koiran liikkeet ja liikkuminen. Luento oli oikein kattava ja hieman selkeytti taas enemmän koiran liikkeiden lukemista. Kävimme läpi  koiran oikeanmukaisen asennon seistessä, istumassa ja makuulla, koiran askellajit, koiran kipuilut ja kuinka erottaa koiran kivut tai jumit, sekä kuinka niitä voisi ennaltaehkäistä. Myös Niinu kertoi kuinka heillä huolletaan ja liikutetaan koiria.


Tärkeintähän koiran kivun ja jumien huomaamisessa on omistajan oma aktiivisuus. Omistaja tuntee parhaiten oman koiransa. Omaa koiraa olisi hyvä tarkkailla jatkuvasti, sillä moni koira ei näytä kipujaan. Sen olen ainakin omista koirista oppinut, että niillä täytyy olla aika kova kipukynnys, ne eivät todellakaan helposti näytä kipujaan. Elämä olisi huomattavasti helpompaa, mikäli koirat osaisivat kertoa omista tiloistaan. Tarkkailu ei saa toki olla hysteeristä, mutta kuitenkin niin että huomaa pienetkin erot koiran käytöksessä. Itse ainakin tarkkailen koiria päivittäin ja  mikäli vähäänkään mietin onko koirassa jotain outoa, niin yleensä asia on näin.


Kynä sauhusi ja muistiinpanoihini varmasti palailen useamminkin, mutta myös blogin puolelle halusin kirjoittaa muutaman tärkeän pointin muistiin, jotka toivottavasti onkin jo tuttuja.

  • Seistessä koiran selkälinjan tulee olla suora kaikista suunnista katsottuna. Eturaajat suoraan alas olkapäistä, tassut ja ranteet eteenpäin. Koiran tassujen kääntyminen ulospäin kertoo rakennevirheestä. Pää pystyssä, katse eteenpäin.
  • Koiran pitäisi mennä vaivatta istumaan ja istua molemmilla istuinluilla. Leenan mukaan koiran vino istuminen ei ole koskaan vain "paha tapa". Tuntuu kuitenkin, että kovin moni näkemistäni russeleista nimenomaan istuu toinen kankku sivulla "russeli istunnassa"
  • Koiran maatessa rintakehä ja kyynärpäät ovat maassa, eturaajat suoraan edessä, ranteet suorana. Suora selkäranka, polvet ja varpaat eteenpäin. Lonkat ja polvet koukussa
  •  Ravi on taloudellisin tapa liikkua -> siinä askellajissa koira jaksaa pisimpään. Ravissa vastakkaiset raajaparit toimivat samanaikaisesti, selkälinjan tulee pysyä suorana
  • Laukassa selkä tekee voimakasta liikettä ojennus- ja koukistajasuunnassa
  • Koiran pitäisi pystyä vaihtamaan vaivattomasti askellajista toiseen
  • Peitsaaminen ei koskaan ole normaali liikkumistapa. Taustalla usein heikko koordinaatio tai jäykkyyttä rintarangassa tai lantiolla. Synnyttää kuormitusvirheitä selkärankaan ja lihaksistoon.
  • Uroskoirien tulisi nostaa molemmilla takajaloillaan jalkaa virtsatessaan
  • Koiran tulisi venytellä päivittäin. Venyttelyt ovat kehon tapa hoitaa raajojen ja selkärangan liikkuvuutta. Normaalisti koirat venyttelevät levosta noustessa sekä lenkille lähdettäessä ainakin.
  • Koiraa tulisi liikutta päivittäin kaikilla askellajeilla mahdollisimman monipuolisessa maastossa. 
  • Leikin tulisi aina tapahtua suunnilleen samankokoisten kavereiden kanssa
  • Kepin ja pallon heittoleikkejä olisi Leenan mukaan syytä välttää. Koira voi loukata selkänsä tai raajojensa niveliä voimakkaissa pysähdyksissä.
  • Repimisleikeissä kaikkien tassujen tulee olla maassa
  • Kävimme luennolla läpi lukuisia asioita kuinka pystyy näkemään kivun ja muutoksen koirassa ja tästä listasta tulikin pitkä. Useiden selvien merkkien kuten ontumisen, jäykkyyden, ruokahaluttomuuden, yleisen haluttomuuden ja muiden ns. selvien oireiden vuoksi kävimme myös läpi useita vähemmän selviä oireita
  • Koira lopettaa venyttelemisen tai venyttää itseään paljon normaalia  enemmän
  • Koira piehtaroi paljon, hieroo selkäänsä esim.sohvaan
  • Koiran nukkuma asento tai nukkumapaikka muuttuu
  • Käytösmuutokset, stressitason nousu, yliaktiivisuus, levoton, läähättää paljon
  • Sosiaalisuus alentunut
  • Voimakas tarve liikkua "juoksee kipua pakoon"
  • Nuolee tai puree normaalia enemmän raajojaan
  • Huomattava väsymys
  • Runsaantunut juominen
  • Kehon suuret lämpötilaerot
  • Ravi jää usein askellajeista ensimmäisenä pois, jos koira on kipeä
  • Koiran tulisi laukata sekä oikeaa, että vasenta laukkaa
  • Rauhallisten signaalien lisääntyminen
  • Kotioloissa koiran on kyettävä rentoutumaan täysin, jos tämä taito katoaa on jotain pielessä
  • Koiran silmien ilmeen muutokset
  • Hännän asennon muutokset
  • Hyvien alku- ja loppuverryttelyiden lisäksi Leena painotti päivittäisen arkiliikunnan tarvetta
  • Painotti Back On Track loimen tärkeyttä. Suositteli käyttämään vain koiran ollessa paikallaan (odottaessa omaa vuoroaan tai esim. autossa). Mikäli BOT-loimea käyttää verryttelyissä, varmistettava että koira pääsee kunnolla liikkumaan loimi päällä. BOT-alusta myös oikein hyvä
  • Vetävällä koiralla valjaat, mikäli käyttää kaulapantaa tulisi sen olla vähintään kahden kaularangan nikaman levyinen
  • Lisäravinteiden käyttö suositeltavaa
  • Harrastavalla koiralla pidettävä huolta riittävästä levosta
  • Muistettava riittävä nesteytys -> palautusjuomien käyttö suositeltavaa
  • Treenien jaksottaminen tärkeää. Tiukkoja hyppykaarroksia tai esim. kontakteja ei tehdä jokaisella treenikerralla vaan rytmitetään treenien laatua eri harjoituskerroille

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lainakartturi ohjaksissa

Viime viikolla Domi pääsi Jennan mukana hallille vähän aksaamaan. Ja voi pojat miten hyvältä Domin meno näyttikään taitavamman ohjaajan kanssa. Domi oli kuuleman mukaan ollut oikein pätevänä. Ihana Domi. Kiitos Jenna!!



maanantai 25. marraskuuta 2013

Ei järin loistavalta näytä

Tänään oli Sentin kontrollikäynti. Sentti on voinut niin hyvin, että lääkäriin mentiin melko hyvin mielin. Kauluria ei enää pidetty viikonloppuna, kun haava oli hyvin parantunut eikä Sentti enää ollut kiinnostunut nuolemaan sitä. Sentti oli kauhusta kankeana, kun ajettiin lääkärin pihaan. Huoneessa koko koira tärisi, läähätti ja lipo huuliaan. Hoitajan koskettaessa peräpäätä se jo murisi hoitajalle. Koko koira muuttuu aivan eri koiraksi lääkärissä. Kaiken sen kokeman jälkeen en kyllä yhtään ihmettele. En luota Senttiin yhtään siellä. Sillä onkin pidettävä kuonokoppaa päällä.

Valitettavasti melko nopeasti huomattiin, että kaikki ei ollutkaan niin hyvin kuin miltä näytti. Paise oli uusinut. Se oli vielä sen verran pieni ja niin lähellä perä-aukkoa, ettei sitä edes huomannut, kun koira oli hereillä vaan vasta rauhoitettuna. Oikeaan aikaan kyllä mentiin lääkäriin, huomenna se olisi varmasti ollut taas jo golfpallon kokoinen. Huolestuttavaa oli että paise uusi, vaikka tulehduslääkekuuri on päällä. Paiseesta otettiin näyte ja toivottavasti siitä ei mitään vakavampaa löydy. 

Koirat on siis pidettävä taas erillään. Onneksi Kevin ja Domi uskoo pysyä kauempana Sentistä ja yksinollessaan laitetaan koirat eri kerroksiin. Tuo koiraportti, joka hankittiin Domin ollessa pentu on kyllä ollut useasti myös pentu-ajan jälkeen käytössä. Domi tuli perjantai-iltana hoidosta ja Kevin vasta eilen illalla, joten en vaan taas raski kiikuttaa niitä takaisin hoitoon. Yhtä hyvin tai paremminkin ne toki hoidossa viihtyy, mutta ei kyllä itse haluaisi taas olla erossa. 

Kyllä surettaa kun toinen joutuu näinkin paljon taas kärsimään. Mysteerinen kutinakin on taas palannut. Varmaan lääkityksestä tai stressistä johtuen. Ei muuta kuin kauluri takas päälle, sama lääkitys ja hoito jatkuu. Viikon päästä taas kontrollikäynnille. Toivottavasti silloin saadaan jo parempia uutisia. 

Sentti taas aineissa

torstai 21. marraskuuta 2013

Reenitaukoa

Koska mennään taas? :)

Tässähän on ihan huomaamatta tullut treenitaukoa. Aikamoisen haipakkaan tämä marraskuu mennyt. Viikonloppuna meillä on pikkujoulut, joten huominen ja lauantai meneekin niitä valmistellessa. Ehkä tämän viikon jälkeen hieman rauhottuu.

Domi on ollut hoidossa tällä viikolla ja ensi viikolla se hierotaan, jonka vuoksi ensi viikon treenejäkin jää välistä. Toivottavasti ehdittäisiin edes yksiin treeneihin ensi viikolla. Eikös sitä sanota että lihakset kasvaa levossa, joten toivottavasti myös oppi menee perille paremmin levossa. Ohjaajalla kyllä sormet syyhyää treenaamaan. Treenilistakin olisi hurrrrrrrjan pitkä. Eipä meillä mihinkään kiire olekaan. Nautitaan jokaisesta yhteisestä treenistä.

Senttikin taukoilee sattuneesta syystä. Sentti on parantunut ihan loistavan hyvin. Hän on omasta mielestään täysin terve, eikä pysty ymmärtämään miksi kauluria pitää edelleen pitää. Haava on oikein siisti eikä anaalirauhaset ole täyttyneet ainakaan heti uudelleen. Maanantainahan ne tyhjennetään uudelleen ja sitten toivotaan ettei tämä vaiva uusi, muuten ne täytyy poistaa leikkauksella. Ja yhtään leikkausta ei kiitos enää tuolle koiralle.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Epäonnen soturi

Voisinko yhtään säälittävämpi enään olla..

Epäonnen soturina kukapa muukaan kuin Sentti. Kiireinen aamupäivä töissä muuttui Sentin kanssa oloon Espoon Eläinsairaalassa tänään. Eilen iltapäivällä lenkkeilemässä vitsailin kaverille, että Sentillä ei varmaan ole kaikki kunnossa, kun se oli niin kiltisti koko metsälenkin. Loppumatkasta Sentin kävellessä häntä koipien välissä otin sen syliinkiin ja tutkin koko koiran läpi, mutta mitään en siinä tilanteessa kyllä löytänyt. Illalla myöhään tutkiessani tarkemmin huomasin vasemmanpuoleisen anaalirauhasen olevan hieman turvoksissa ja tiesin että heti aamusta se täytyisi viedä eläinlääkäriin. Aamulla peppu oli jo todella pahan näköinen, vasemmalla puolella oli golf palloa isompi turvotus ja peräpää muuttunut ihan punaiseksi. 

Soitinkin heti lääkäriin ja sain ajan onneksi heti aamuksi. Sentti laitettiin heti nukkumaan, sillä sehän rupesi huutamaan jo pelkästä lääkärin katseesta. Rauhanen oli kuitenkin niin pahasti turvonnut ja tulehtunut, että sitä ei saanut tyhjennettyä vaan paise piti puhkaista ulkokautta. Tämä koko operaatio kesti tunnin ja se ei todella ollut kovin kaunista katsottavaa. Multakin kysyttiin pariin otteeseen ettei kai vaan pyörrytä kun verta ja erinäisiä eritteitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Diagnoosina akuutti fistuloiva perärauhastulehdus ja puhkeamista vailla oleva anaalirauhaspaise vasemmassa rauhasessa. 

Lääkäri jaksoi kyllä ihmetellä Sentin kipukunnystä, jonka täytyy olla todella korkea. Tulehduksen on täytynyt olla päällä jo lauantain agilitytreeneissä, jossa koira ei kyllä taatusti ainakaan näyttänyt oireilevan mitenkään. Sentti ei millään tavoin oireillut rauhasia, ei ylimääräistä pepun nuolemista, ei pepun vetämistä eikä mitään muutakaan merkkiä kivusta peräpäässä. Tuli silti hieman huono koiranomistaja fiilis, miten me ei huomattu mitään. Turvotushan loppujen lopuksi kehittyi ihan tunneissa, mutta kyllä normaalisti koirat oireilevat jo ennen paiseen muodostumista. Ei vaan näköjään Sentti ainakaan.

Sentti on ollut kyllä todella reipas potilas , vaikka kivun täytyy olla kova. Nukkui viiteen asti unia pois, mutta siitä asti ollut melko entisellään. Ruoka maistui ja iltalenkillä tassutteli tuttuun tapaan. Kipulääkkeet puree sen verran hyvin ilmeisesti. Ja Sentti onneksi kakkasi jo tänään ilalenkillä. Wuhuu. Se oli meinaan hienoinen jännityksen aihe pystyykö kakkaamaan pariin päivään operaation jälkeen. Ummetus ei olisi yhtään hyväksi tässä tilassa.

Viikon ajan Sentti on nyt kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla sekä joutuu oleskelemaan kauluri päässä. Peräpäätä on huuhdeltava pari kertaa päivässä ja ruoan tulee olla helposti sulavaa viikon ajan. Toivottavasti paraneminen sujuu toivotulla tavalla emmekä joudu menemään ennen ensi maanantain kontrollikäyntiä lääkäriin. Kynnys pitää kuitenkin kuulemma pitää todella matalana ja mikäli turpoaminen palaa niin Sentti täytyy kiikuttaa takaisin eläinlääkäriin. Mikäli rauhanen ei lähde paranemaan toivomalla tavalla tai vaiva uusii pian niin lääkäri ehdotti rauhasten poistamista kokonaan leikkauksella.

Kevin ja Domi taitaa huomenna lähteä hoitoon. Sentille mukavampaa, kun ei koko ajan tarvitse häätää muita pepusta pois. Toki myös meille omistajille hieman helpompaa, kun ei tarvitse pitää koiria eri huoneissa tai valvoa niitä joka sekuntti. Myös lääkäristä suositeltiin ainakin pariksi päiväksi koirien kokonaan eristämistä toisistaan. Sentti saa kuitenkin jäädä kotiin sairastamaan.

Että voikin toiselle sattua ja tapahtua. On vaan niin jo aika sydäntäsärkevää viedä se Espoon eläinsairaalaan, kun se kauhistus koiran silmissä alkaa jo autosta hypättäessä. Ja ne epäuskoiset katseet, että ei kai vaan taas tuonne. Tämän vuoden vakuutuksetkin on taidettu nostaa tappiin asti jo kevään varvasmurtumalla. Tärkeintä on toki vain taas saada Sentti kuntoon, eikä mikään muu.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

The Lazy Song



Moni on varmasti sitä mieltä, että marraskuuta masentavampaa kuukautta saa hakea. Vettä sataa, taivas on pilvessä, lunta ei yleensä ole ja syksyn kaunis ruskakin poissa. Onneksi mulla on edes synttärit tässä kuussa. Pimeän ajan lisääntyminen vaikuttaa väkisinkin energitasoon. Kiireisen työpäivän jälkeen olisi niin helppo vain antaa periksi ja kömpiä sängyn pohjalle. Onneksi on kuitenkin kolme koiraa, joiden kanssa on kunnon lenkkejä tehtävä säällä kuin säällä. 



Tämä pimeän ajan sekä kylmyyden lisääntyminen on myös vaikuttanut meidän Senttiin. Sitä kun ei enää saa aamulenkille mukaan. Kesäisin ja hyvällä kelillä se kyllä ihan mielellään kömpii peiton alta aamukuudelta ulkoilemaan. Tällä hetkellä se täytyy kaivaa peiton alta esiin (jolloin se yrittää kaivaa itsensä sitä mukaa syvemmälle) nostaa pois makuuhuoneesta ja itse asiassa kantaa alakertaan asti. Tähän asti on toiminut, että sen nostaa makuuhuoneesta ulos ja houkuttelee namipussin rapinalla alakertaan. Nyt ei enää toimi namitkaan vaan Sentti pitää kantaa alakertaan asti ja laittaa remmiin, jottei se yritä karata takaisin sänkyyn. Toki itsekin tekisi mieli useimmiten vain kääntää kylkeä herätyskellon soidessa. 

perjantai 15. marraskuuta 2013

HSKH 30 vuotta!!


Meidän seuramme eli Hakunilan Seudun koiraharrastajat täyttää joulukuun alussa jo 30 vuotta. Aika huikea saavutus. Tätä juhlistettiin viime lauantaina juhlagaalassa Malmin Solheim-talolla. Ohjelmassa oli HSKH historiikkia, puheita, ruokaa, juomaa, stand-up komiikkaa, livebändi ja tanssia. Tämän lisäksi palkittiin vuoden HSKH:lainen. Ilta jatkuikin sitten aamuun asti ja hauskaa oli. Kiitos huipuille seurakavereille.

Saa olla kyllä todella tyytyväinen ja ylpeäkin omasta seurastaan. Meillä on mielettömän hyvät puitteet treenata läpi vuoden, hyvä henki ja yhdessä tekemisen meininki.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Scarface


Yritin eilen pahoinpidellä koirani. Pudotin vahingossa painavan järkkärikameran suoraan Domin pään päälle. Osu kyllä ikävästi suoraan pääkopan kautta kuonolle. Aika kamala omistaja. Domi huusi paljon, pelästy tietenkin. Onneksi omistajan tohelointi ei kuitenkaan järkyttänyt pienen elämää, kuin sen parinkymmenen sekunnin ajan. Leikkiminen ja riehuminen jatkui normaaliin tapaan heti. Tänään huomasin, että nokkahan on turvoksissa ja siihen jäi kunnon jälki. Olikin kiva selitellä kyselijöille, että ihan omistaja itse aiheuttanut jäljet naamassa. Anteeksi Domi. Paha mami. Olen yrittänyt kertoa Domille, että arvet luo katu-uskottavuutta. 

Domi onneksi kosti mulle  tänään agilitytreeneissä. Kopautti mua takaraivollaan huuleen, kun yritin estää sitä karkaamasta takaisin kentälle lopetettuamme. Verta tuli kiitettävästi ja nyt mulla on siis ansaitusti haava ja turvonnut huuli. Toivottavasti ei kuitenkaan turpoa enempää yön aikana. Oikein kaksi toheloijaa vauhdissa. Näin meillä. Öitä.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Vekkauksia



Tiistaina treenattiin vekkauksia. Vekillähän on tarkoitus suoristaa koiran juoksulinjaa suoremmaksi seuraaville esteille. Muiden kanssa niitä on toki käyttänyt, mutta vähänlaisesti vielä Domin kanssa. Niitä on varmaan radoilla käytetty jonnin verran, mutta ei treenattu sen kummemmin. Ensimmäisellä kerralla Domi luki kakkosesteelle tekemäni vekin takaakierroksi. Mutta nopeasti pieni turkiseläin sai juonen päästä kiinni. 

Ensin yritettiin ihan vain päästä nelosputkeen asti. Helppoa se ei ollut. Treenattiin yli puolet treeniajasta kolmosesteeltä nelosputkeen pääsyä. Domi irtosi hyppäämään kakkoshypyn lukuisia kertoja kaikista estelyistä huolimatta. Irtoomista on paljon treenattu joka myös näkyy. Jatkossa pidettävä tasapaino irtoamistreenin ja käteentulon treenamisen kanssa. 

Puomilla otin reilun sivuttaisetäisyyden ja hienosti Domi teki nopeat ja itsenäiset alastulot jokaisella kerralla. Alkuperäissuunnitelmana oli juosta A:n vasemmalta puolelta ja tehdä takaaleikkaus kepeille, mutta Domi suorittaa A:n niin valtavan nopeasti että en kerenny oikeisiin asemiin lähellekään. Takaaleikkaus kyllä toimi, mutta koira ehti huutaa aivan liian monta kertaa MIHINMIHINMIHINPRKL??niin vaihdettiin suunnitelmaa. Jotta pääsin juoksemaan A:n oikeaa puolta tein sylkkärin ennen A-estettä, joka toimi hyvin.  

Vekkaukset tehtiin myös hypyille 10 ja 11 ja niillä sai hyvin pidettyä kaarrokset pienempinä. Hymyn huulille sai treenien jälkeen Domin hieno puomi ja kepit ja niillä toiminut reilu sivuttaisetäisyys. Muutenkin ihana aina huomata kuinka nopeasti Domi saa juonen päästä kiinni ohjaajan vain ohjatessa oikein. Vaikka tänään ei toivottukaan irtoamista niin salaa olin myös tyytyväinen eläimen irtoamiseen ja itseluottamuksen kasvuun. 


Treenit 4.11

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Neljän hyllyn reissu

Sunnuntai-aamuna ajettiin epistelemään Lohjalle Sentin ja Domin kanssa. Eipä siellä sitten oikestaan ketään muita oikein ollutkaan, eikä kyllä muutenkaan mikään toiminut. Mineissä taisi olla kuusi koiraa, medeissä ja maxeissa vielä vähemmän. Ja kun niistä kuudesta koirakosta kaksi oli meidän startteja niin melkoiseksi säädöksi meni. Paikalla olin tietenkin vielä yksin, joten minkäänlaisia apukäsiä ei apuna siis ollut. 

Järjestäjien sekoilu ei helpottanut tätä tilannetta yhtään. Rataantutustuessa eikä vielä sen jälkeen ollut tietoakaan lähtöjärjestyksestä. Yritin myös pyytää, että saisin lähteä alussa ja lopussa, kun olin ainoana kahden koiran kanssa. Tämä ei kuitenkaan sopinut vaan lähtöjärjestys piti ehdottomasti arpoa. Vielä tokalla radallakaan ei voinut olla sama lähtöjärjestys kuin ekalla vaan taas ne arvottiin. Eikä edelleenkään ollut tietoa kuka menee missäkin välissä.

Eipä meidän tuloksetkaan yhtään sen parempia ollut. Neljä starttia, neljä hyllyä. Onneksi hyllyt ei aina kerro koko totuutta. Hyllyt olisivat myös jääneet puoleen, jos ohjaaja olisi viitsinyt tutustua oikein ensimmäiseen rataan. Puolet hyllyistä sai siis ihan yksin ohjaaja ottaa omalle kontolleen. Eipä noinkaan ole ennen käynyt, eikä onneksi tässä tapauksessa haitannut mitään. Koirat luulivat tehneensä oikeaa rataa.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Domilla putosi okserin rima. Sentti teki hienon "puhtaan" radan. Toinen rata oli agilityrata, jossa oli kontakteista kuitenkin vain puomi. Domin kanssa lähti mopo keulimaan heti alusta ja rata olikin ihan kaaosta. Domi paineli aivan tuhatta ja sataa. Olin auttamattomasti myöhässä ja rimat kolisi. Ilmeisesti ennen rataa tapahtunut sähläys ja odottelu oli "hieman" nostanut Domin kierroksia. Pysäytin radan puoleen väliin menon kokonaan ja otin koiraa hallintaan hetken ajan. Tämän jälkeen rata oli aivan toisennäköistä ja rata suoritettiin puhtaasti loppuun. Sentti teki taas oikein hyvän puhtaan radan, mutta eksyi yhteen putkiansaan. Tuollaiset kahden putken suun ohitukset on sen kanssa aika mahdottomia. Mitäpä putkihullu russeli itselleen voi. 

Sentin menoon olin äärimmäisen tyytyväinen. Vielä kun sen kanssa ehtisi hieman treenaamaankin niin voisi katsella kisakalenteria. Domi varmaan jää joulukuussa taas muutaman viikon totaalitauolle agilitysta ja silloin pääsee Sentti paikkaamaan Domia treeneihin. Myös Domin radoilta löytyy positiivisiakin asioita kuten lähdössä pysymiset molemmilla radoilla ja hyvät keppisuoritukset ensimmäistä kertaa kisoissa. Valitettavasti rengasta, keinua eikä A-estettä ollut kummallakaan radalla, vaikka niitä kovin oltaisiin haluttu harjoitella. 

Ainakin opin etten pysty vaihtamaan noin lennosta ohjaustapojani. Sentti ja Domi on niiiiin erilaisia ohjata. Kuin yö ja päivä. Parin minuutin tauko ei aivan kyllä riittänyt muuttamaan asetuksia päässäni. Ja se kyllä myös näkyi ohjatessani.
 

Kuvia Janakkalan kisoista 20.10

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tyttöenergiaa

Huh huh. Olipahan vilkas viikonloppu sekä nelijalkaisilla että meillä. Aikaisia heräämisiä, eikä kovin montaa vapaahetkeä viikonlopussa ollut. Viikonloppuun kuului mm. koirakavereiden kanssa lenkkeilyä, yövieraita pohjoisesta, kaverin tuparit, epäviralliset agilitykisat, ski-expoa ja agilitykouluttamista. 



Menossa mukana koko viikonlopun myös Kevinin tyttöystävä Luna. Domi yritti kyllä kovasti omia Kevinin tyttöystävää viikonlopun aikana, siinä kuitenkaan onnistumatta. Luna on niin täpäkkä tyttö ja sopii kyllä älyttömän hyvin laumaan. Oli heti kuin kotonaan. Pitää loistavasti pojat kurissa. Ja jaksaa painia kaikkien kanssa loputtomiin. Ihana, pieni ja pippurinen tyttö. 

Eilen illalla olikin sitten ihanan väsyneitä nelijalkaisia meillä. Ihan raatoina nukkuivat pitkin kämppää. Domin nukkuminen iltäpäivällä muiden puuhatessa on niin harvinaista, että oli pakko välillä käydä tunnustelemassa sen varmasti hengittävän. 



Syksy on kyllä niin pimeätä ja väsyttävää aikaa, että täytyy pysyä koko ajan liikkeessä, ettei rupea masentamaan. Tähän astinen syksy on ollut niin kaunista, että melkein unohtanut kuinka synkkää ja harmaata sitä voikaan olla. Sais tämä vesisade ja jatkuva koirien tassujen pyyhkiminen jo loppua. Mutta ei auta itku markkinoilla. Tällä hetkellä tämän kanssa on vain elettävä. Helpotusta ei ainakaan ilmatieteen laitoksen mukaan ole odotettavissa. Onneksi joka päivä ollaan lähempänä kevättä, joten turha jäädä märehtimään. 



Tänään kyllä märehdittiin ja laiskoteltiin oikein urakalla. Koirat pääsi vain alle puolen tunnin lenkeille, töissä ei tuntunut saavan mitään tehtyä, treenit jätin Domin kanssa välistä (jottei treenejä tulisi kolmelle päivälle peräkkäin), me käperryttiin peiton alle jo ennen iltakuutta ja syötiin roskaruokaa. Huomenna taas ryhdistytään ja uhmataan vesisadetta. 



torstai 31. lokakuuta 2013

Koira paikkaa huonoa ohjaajaa

rytmitys hukassa,  kädet huitoo mihin sattuu, ohjaaja myöhässä eikä edes pysy pystyssä
onneksi koira on noin huikea <3

Maanantaina treenattiin Niinulla. Keli oli todella syvältä. Pimeätä, mustaa, myrskytuulta ja kaatamalla vettä vaakatasossa. Oltiin niin uitettuja koiria kumpainenkin alkuverryttelyn jälkeen. Treeneissä onneksi sai pistää tassua toisen eteen niin ei ehtinyt tulla kylmä. Radalla välistävetoja ja puomi-putki erottelua. Ne onkin meidän treenilistan kärjessä, joten aivan loistavaa. 

Domi on opetettu välistävetoihin kroppaa "kääntäen". Näin tehtiinkin ekalla kerralla. Ei toivoakaan, että ehtisin kääntämään kunnolla kroppaani välistävedoissa. Tokalla yrittämällä tehtiin välistävedot vain "vetämällä", joka näköjään riitti ja toimi selkeästi paremmin. Jäätiin kyllä miettimään pilaako se meidän valmiiksi hieman huonot päällejuoksut, jos ohjaan välistävedot noin. Saapi nähdä.

Puomi-putkia erottelua mietittiin lopussa pidempäänkin. Tällä hetkellä se ei selkeästikään toimi, vaan koira kyllä systemaattisesti valitsee putken ohjaajan tekosista riippumatta. Päätettiinkin vaihtaa tapaa, jolla olemme treenanneet putki-puomi erottelua. Jatkossa vahvistetaan vain apuohjaajan kanssa puomia niin että vapautus tulee vain puomia katsoessa. Varmistetaan ettei vahingossakaan vahvisteta vääriä asoita, miten nyt näyttää käyneen.


Tiistaina Ojangossa treenaamassa. Keli yhtä karmea kuin maanantaina, ohjaaja parempi ja koira taas hyvä. Vettä tuli taas saavista kaatamalla. Tästä lajista on kyllä tykättävä, jotta illasta toiseen yön tunteina talsii verryttelemässä koiraa syysmyrskyssä kaukana kotoa. Maksaen siitä. Ja vielä mielellään.

Rata sisälsi mukavasti aivojumppaa ohjaajalle sekä koiralle. Muurille en muista harjoitelleeni ennen ennakoivaa valssia, joten en ensimmäisellä kerralla uskaltanut tarpeeksi ennakoida. Putkijarru toimii hyvin. Takaaleikkaukset toimii. Niin ja koiran äänihuulet toimii selkeästi radalla. Hirveä huuto. Huudon vielä ymmärtää ohjaajan töpeksiessä, mutta ei kai sitä ihan koko ajan tarvitsisi huutaa. Ihan piti jättää äänetkin videolle tästä syystä. Jos videoita katsoo niin suosittelen katsomaan ilman ääniä. Itse en ainakaan voi katsoa pätkiä Domin ollessa kotona.

Domi on saanut aimo annoksen itseluottamusta ja näissä treeneissä sen huomasi hyvin. Keskivaiheilla olevan putkirallattelun jälkeen uskoin Domille riittävän pelkkä "vetäminen" estääkseen ansahypylle irtoamisen. Mutta mitä vain sinnehän se ampas sujuvasti kutsumisesta huolimatta. Aika nasevaa. Ei muuten haitannut yhtään. Kun lisäsin putkijarrun niin onnistuihan kääntäminenkin sujuvasti. Myös ohjaajan luottamus koiraan saisi vielä kasvaa.

Näillä eväin kisataan sunnuntaina ensimmäistä kertaa kisaavien radalla möllikisoissa


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Shelttiriehaa

Sunnuntaina startattiin aamusta aikasin Domin kanssa kohti Turkua. Vihdistä poimittiin kyytiin Domin sisko Penni (samat vanhemmat, eri pentue) ja huristeltiin Turkkuseen. Domin kasvattaja Kitta vietti 10-vuotis kasvattajajuhliaan Kakskerrassa. 

Paikalla oli varmaan noin kolmisenkymmentä shelttiä omistajineen. Olipa ihana nähdä kerralla noin monta bimerleä samassa porukassa. Domin hieno isä Harkka (Käpäläkoplan Harley Quinn) ei valitettavasti ollut paikalla. Kitta oli kyllä tuonut paikalle upen uuden mustavalkoisen uroksensa. Uros oli juuri kotiutunut jenkeistä. Ai että, oli hieno uros. Ihana. Jos meillä olisi pennun kokoinen aukko kotona niin sen koiran jälkeläisen voisin hyvin harkita kotiuttavani.

Näin myös ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon Domin veljen Leevin. Leevi oli selkeästi Domia rauhallisempi ja arempi. Ei uskaltanut edes Domin kanssa samaan kuvaan. Aikoinammehan mietimme veljesten välillä, mutta onneksi pennut tuli pentutestattua ja sen perusteella Domi meille valikoituikin. Niin ja olihan Domi myös paljon söpömpi :)

Päivän vietimme lenkkeillen, leikkien valokuvaten, syöden ja juoden hyvässä seurassa. Domi pääsi painimaan koko päivän, mutta vaikka olisi luullut niin aivan yhtä virtaa täynnä oli illalla kotona. Mikähän tuon väsyttäisi.

Sisko ja veli
Domi liehittelee siskoaan.
Domi ja Käpäläkoplan Wii
Käpäläkoplan Halla






Veli Leevi

lauantai 26. lokakuuta 2013

Taas juhlitaan!!





Tällä kertaa vuorossa Kevinin synttärit. Meidän ihana, reipas, fiksu, iloinen, taitava, pätevä, nuorekas, lempeä, pehmeä, suloinen, mieletön pikku russeli tänään jo viisi vuotta. Kevin pääsi viikonloppuhoitoon ihanaisen tyttoystävänsä Lunan luokse. Aamupalaksi Kevin oli saanut vaatimattomasti maksalaatikkokakun viidella nakilla ja iltapalaksi sisäfilettä.

Kevinin ollessa viikonloppuhoidossa ja Juhan hirvimetsällä on siis vietetty viikonloppua ihan kolmisin Sentin ja Domin kanssa. Eilisen pitkän lenkkeilyn ja Lunan kanssa riekkumisen sekä tämän päivän agilitytreenien jälkeen on pojat ollut aika väsyneitä. Hyvä niin, eipä tässä tämän päivän sateisessa säässä huvittanut kauheasti lenkkeilläkään. Huomenna aamusta käännetään auton nokka Domin kanssa kohti Turkua moikkaamaan Domin sukulaisia. Domilla siis taas riehakas päivä tiedossa. 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ruokakupilla


Viime aikoina on taas facebookissa molempien omistamieni rotujen sivustoilla vellonut keskustelu koirien ruokinnasta. Kuka syöttää mitäkin ja miksi ja miksi ei. Myös meiltä usein kysytään, että mitä meillä syötetään koiralle. Erilaisia tapoja syöttää koiria on varmastikin yhtä monta kuin on ruokkijoitakin. Mielestäni tärkeintä on löytää omalle koiralleen sopiva ruokintatapa, jolla koira voi hyvin. Sentti ja Domi tuntuu lihoavan jo pelkästä ruoan näkemisestä, kun taas Keviniä ei saa millään lihotettua. Tämänkin vuoksi saa vähän katsoa mitä ja minkä verran syöttää. 

Meillä kokeiltiin paljon erilaisia ruokintatapoja pari vuotta takaperin, kun Sentille ei oikein tuntunut toimivan mikään ruoka. Silloin kuten ehkä vieläkin moni barffaa tai raakaruokkii. Mekin kokeilimme sitä silloin. Se ei kuitenkaan yhtään sopinut meidän koirille. Sentin maha ei kestä oikein raakaruokaa ollenkaan, vaikka pidempään ja eri tavoin sitä kokeilimme. Kevin ei sitten taas halua syödä ollenkaan raakaa lihaa vaan ainoastaan kypsennettyä. Hieman nirso tapaus. Domi kyllä söi, mutta kyllä sillekin ainakin omistajan mielestä tuntuu paremmin maistuvan kypsennetty kotiruoka. 


Meillä siis edelleen ja jatkossakin syötetään kypsennettyä koiran kotiruokaa sekä myös laadukasta kuivamuonaa. Kotiruoka koostuu lihasta, hirssistä/tattarista, kasviksista, kananmunasta, öljyistä ja usein raejuustosta. Kun syöttää itse tehtyä kotiruokaa niin täytyy myös varmistaa että koira saa tarpeeksi vitaamineja, hivenaineita ja kalsiumia. Tämän vuoksi koirat saavat myös Nutrolinia sekä B-vitamiini valmistetta.

Omasta mielestäni laadukas kuivamuona on ihan hyvä vaihtoehto koiran ravinnoksi. Ihan pelkästään kuivamuonaa en itse kyllä koiralleni syöttäisi. Suomen markkinoilla olevat kuivamuonat pitäisi täyttää vähintään koiran ravitsemukselliset minimivaatimukset. Tämän paikkansa pitävyydestä en osaa sanoa, mutta itse ainakin tutkin tarkkaan ruokien raaka-ainelistan. Listan alkupäässä tulisi olla vähintään yksi tai mieluummin useampia eläinperäisen proteiinin lähteitä. Valitettavasti laadukkuus näkyy myös kuivamuonan hinnassa. Hyvät raaka-aineet maksaa. 



Yleensä haemme pakkasen täyteen lihoja kennelrehun autolta, mutta viime viikolla kävimme Murren Murkinasta hakemassa pakkaseen NEU- ruokia eli valmiiksi kypsennettyjä koiran täysravinto pötköjä. Näin viikon käyttökokemuksella ne tuntuvat ihan loistavilta ja ilmeisesti kovin maistuvilta. Vielä kun keksisi miten pötkön saa puolitettua jäisenä, niin ne olisi ihan täydellisiä. Hinta on kuitenkin sen verran tyyris, että taidetaan jatkossakin pääosin pysyä noissa Kennelrehun lihoissa ja valmistaa ruoat itse. Mutta hätävarana näitä kyllä jatkossakin pidetään pakkasessa. Toimii myös reissun päällä hyvin.

Tähän mennessä en ole vielä käyttänyt treenatessa mitään ylimääräisiä energia- tai palautustuotteita. Nyt aion  kuitenkin käydä klikkaamassa ostoskoriini Fitdogin nesteytysjuomajauheen sekä Fitdogin palautusjuomajauheen. Fitdogilla on muuten menossa kampanjatarjous lokakuun loppuun asti. Vastaamalla pariin kysymykseen saa 10 euron arvoisen alennuskoodin heidän tuotteisiin täällä.