Let's make better mistakes tomorrow

Tiistaina lähdettiin koirien kanssa Ojankoon epistelemään helteisessä säässä. Domilla oli ohjelmassa kaksi möllirataa. Möllirata oli tällä kertaa agilityrata. Eka rata oli itseltäni todella huonoa ohjaamista. Huonon ohjauksen lisäksi tein myös huonoja ohajusvalintoja. Kyllä pitäisi jo osata valita ohjaukset noin helpolle mölliradalle. Domi pudotti radalla muurin palikan. Ohjasin ihan suoraan ohi A-esteeltä ja sitten vielä koira juoksi puomistakin läpi. Uusittiin koko puomi. Maalissa sätin itseäni ja aiheesta.

Tokalle radalle lähdettiin sitten hieman paremmalla tekemisellä ja tehtiin ihan sujuva nolla. Tai oikeastaan sujuva vitonen. Virallisesti A:n alastulolta rapsahti vitonen. Itse en kunnolla kerennyt näkemään, mutta näytti siltä, että olisi normaalilla rytmillä juossut A:n ja näin osunut kontaktille. Radan jälkeen seurakaverit sanoivat, että Domi olisi selvästi ottanut kontaktin. Hidastusta katsoessa näytti myös siltä, että koira juoksisi alas asti. Mutta mutta, onneksi tuloksella ei ollut meille merkitystä. Domilla oli kuitenkin nopein aika.

Fakta joka tapauksessa on se, että meidän A-este tarvitsee vielä paljon treeniä.  Ollaan hävettävän vähän treenattu sitä viimeiseen pariin kuukauteen. Muutenkin meidän treenilista on kasvanut todella pitkäksi. Mutta mihinkäs meillä kiire olisi. Aloitetaan mielummin kisaaminen vaikka kolme vuotiaana, kuin että aloitettaisiin kisaaminen liian aikaisin ei-valmiin koiran kanssa. Domi on ainakin vielä näin puolitoista vuotiaana niin pentu ja kropastaankin vielä kesken, vaikka melko pieni koira onkin. Järjeltään se tulee varmaan olemaan vielä pitkään pentu ja toivottavasti pysyykin juuri tuollaisena :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Viime viikonloppuna korkattiin mökkikausi. Edellisestä mökkikäynnistä olikin jo kahdeksan kuukautta. Siis kahdeksan kuukautta?? Se on pitkä aika. Kylläpä olikin ikävä mökkeilyä. Pojat tunnisti jo mökkitiellä missä ollaan ja siitähän vasta riemu repesi. Meillä oli kaverin alle vuoden ikäinen whippetti Hippo menossa mukana. Viikonlopusta ei siis todellakaan vauhtia puuttunut. Melkoista rallia pitkin maita ja mantuja koirat vetivät. Domia selvästi harmitti, kun se ei pysynyt perässä, kovasti yritti kyllä :)

Ilmatkaan eivät olisi voineet olla paremmat. Sunnuntaina oltiin jo varmaan hellelukemissa ja bikineitä olisi kaivattu. Empä ollut osannut pakata niitä mukaan. Päinvastoin lämpimiä huppareita ja villasukat olin kyllä muistanut pakata mukaan. Järven vesikin oli ajankohtaan nähden melko lämmintä + 18. Oma talviturkin heitto jäi silti odottamaan lämpimimpiä vesiä. Kevin pulakoi koko viikonlopun, Sentti kävi muutaman kerran uimassa, varsinkin sunnuntaina kuumuudesta johtuen, mutta Domi pysyi koko ajan turvallisen välimatkan päässä vedestä. Se on jostain syystä niin hienohelma, että se varoo astumastakin lätäköihin. Toisaalta ei Kevinkään pentuna tylännyt uida ja nyt on tuollainen vesipeto.

Koko viikonloppu vierähtikin oikeastaan mökkiä siivoten ja haravoidessa pihapiiriä. Ja toki koirien kanssa puuhaillessa. Aamu- ja iltakävelyillä kävimme, mutta muuten koirat saivat juosta vapaana koko päivän. Neljä koiraa keksivät kyllä melko hyvin keskenäänkin tekemistä. Meillä ei onneksi mökkinaapureita ole mailla halmeilla ja mökkitielläkään ei pitäisi ajaa kun omat porukat. Näin lenkeillekään ei tarvitse kantaa remmejä mukana.  Ja on se ihanaa. Ehkäpä me joku päivä muutamme kehä III:sen ulkopuolelle ja voimme myös kotona pitää koiria samalla tavoin.

Kevin vai merisaukko?

Väsyneet työnjohtajat

Kesä on tullut kylään

Kesä on toden totta tullut. Ai, että me nautitaan. Muutkin kuin me on varmasti odottaneet kesää kuin kuuta nousevaa. Kuinka ihanaa kun on valoisaa aamulenkille lähtiessä?  Tai kun voi lähteä lenkille koirien kanssa ilman hirveää pukeutumista. Ja voi pitää takapihan ovea sepposen selällään ja koirat saavat olla takapihalla mielin määrin. Kaikki on vaan niin täynnä elämää kesäisin, vihreää joka puolella ja meri kauniin sininen, taivas pilvetön ja aurinko kuuma. Ihanaa.  Okei, onhan tässä pari päivää ollut sateista, mutta ei anneta sen masentaa. Otsikko viittaa siihen, että tämä onni ei valitettavasti ole kovin pitkäaikaista, joten nauttikaahan niin kauan kuin mahdollista.

Viime viikolla tuli treenattua Domin kanssa melko paljon. Ihana kuitenkin huomata, että vaikka normaalia enenmmän treenaa niin koira jaksaa loistavasti ja tekee töitä samalla draivilla alusta loppuun. Ihana Duracel pupu. Voi kun itselläkin olisi virtaa noin paljon. Karvojen ajeleminen on kyllä selkeästi myös auttanut tähän. Tämä viikko ollaankin sitten taas huilattu ja treenejä jätetty välistä. Lenkkeilty, käyty pitkästä aikaa koirapuistossa ja nähty koirakavereita paljon. Ja kerätty akkuja ensi viikkoa varten, jolloin ohjelmassa on ainakin Niinun treenit, yhdet tai ehkä kahdet möllikisat sekä Vappu Alatalon hyppytekniikkatunti

Touko-kesäkuu on tarkoituksellisesti treenattu aika paljon. Tähän on toki myös vaikuttanut se, että treenien lisäksi on epiksiä näin keväällä/alkukesästä enemmän. Heinä- elokuussa keskitytään mökkeilyyn ja kesästä nauttimiseen. Toki käydään varmasti myös agilitykentällä, mutta pääosassa ehdottomasti kesästä nauttiminen.  Elokuun lopusta syyskuun puoleenväliin saavat koirat sitten kuukauden totaalitauon agilitysta, kun meidän taloudessa keskitytään häihin ja häämatkaan.

Yksi varman kesän merkki on myös se, että pääsee mökille. Ja niimpä  tää konkkaronkka kääntää nyt  auton nokan kohti Itä-Suomea ja kesämökkiä. Koirilla tiedossa ihana mökkiviikonloppu. Ja rankka sillä mokillähän ei voi nukkua. Ja kun kyseessä ensimmäinen mökkiviikonloppu tälle vuodelle niin meillä taitaa sunnuntaina kotiin lähteä neljä melko väsynyttä nelijalkaista. Neljä sen vuoksi, että   mukana matkassa myös hoitokoira whippet Hippo. Ihanaa viikonloppua kaikille! Peukut pystyssä että se on aurinkoinen!

Maijun koulutuksessa

Lauantaina suunnattiin Etelä-Suomen shelttien järjestämään Maiju Korhosen koulutukseen. Olisimme olleet iltapäiväryhmässä, mutta saimme onneksi vaihdettua aikaisempaan ryhmään poissaolojen vuoksi. Olimme Sarin ja Ramseksen kanssa kahdestaan. Meillä oli hyvin aikaa ja taisimmekin tutustua rataan puolisen tuntia. Maiju pisti meidät tutustumaan niin että se "mielikuvituskoira" on kokoajan mukana ja jo tutustumisessa tiedämme missä se koira menee ja ponnistaa. Tämä on ainakin itselle todella tärkeätä nopean koiran kanssa.

Alun jaakotus sekä takaakierto- persjättö sujui hyvin. Puomilla oli putki- puomi erottelu, jota emme edelleenkään ole harjoitelleet, joten Maiju seisoi putken edessä. Ensimmäisellä puomin alastulolla tuli läpijuoksu, ja tokallakin kerralla oli hieman keskustelua koiran kanssa aiheesta. Kutoshypylle tehtiin poispäinkäännös, joka sujui hyvin. Seuraavalla pätkällä ohjaajalla tuli totaalinen blackoutti. Putken jälkeen oli tarkoitus tehdä merkkaus- persjättö ja takaakiertoon lähetys. Mutta se oli jostain syystä täysin ylivoimainen tehtävä ohjaajalle. Seisoin pahasti Domin tiellä, jonka pudotteli pari rimaa. Anteeksi Domi. Viimein osasin ohjata kohdan ja siitäkin selvittiin.

Kepeille oli aika hankala kulma ja ne olivat vielä aivan kohti seinää. Otinkin ensin pelkät kepit. Tokalla kerralla ohjasin poispäinkäännöksellä kepit, joka saatiin myös hyvin toimimaan tokalla kerralla. Hienosti pujotteli loppuun asti vaikka kepit olivat lähes seinässä kiinni. A-esteen jälkeen olikin todellinen ansaputki koiran linjalla, jonne taisi suurin osa ekalla kerrallakin. A:n jälkeisellä hypyllä treenattiin backlappia. Eipä olla sitä koskaan sitä koskaan treenattu, mutta nopeasti sen koira oppi.

Huipputreenit ja aika kinkkisiä kohtia radalla oli. Paljon ajateltavaa ja oppia saatiin taas matkaan mukaan.  Toivottaavasti päästään pian uudestaan Maijun oppeihin.

Perjantai-illan huumaa

Perjantai-iltana suunnattiin Nasta cupin viimeiseen osakilpailuun. Nyt oli onneksi enempi möllitasoinen rata. Ja radoista jäikin hirmuisesti parempi fiilis kuin viime kerralla. Ihana juosta tuon pikakiiturin kanssa. Ensimmäinen rata oli puhdas viimeiselle hypylle asti. Domi ponnisti normaalisti hypylle, mutta jostain syystä rojahti suoraan hypyn päälle. Ikävä tilanne. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Aika olisi riittänyt kirkkaasti kärkeen mutta vitosella Domi sijoittui kolmanneksi. Tokalla radalla unohdin katseen koirasta ja juoksi yhden hypyn ohi. Pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta muuten oikein sujuvaa menoa.
 

Sentti pääsi myös juoksemaan kisan ulkopuolisena minimölliradan. Rata oli muuten varmaa Senttimäistä menoa, mutta kontaktit oli aivan kamalat. Roiskasi törkeästi molemmat kontaktit ja näytti keskisormea mennessään. Törkeä koira. Onneksi pääsin korjaamaan heti molemmat. Muistuhan ne sitten tokalla kerralla. Näköjään pitkän tauon aikana on myös kontaktit hieman hämärtyneet. Eipä ne taida Sentin elämän aikana valmiiksi tullakaan.

 

Ihan putkeen ei mennyt

Keskiviikko-iltana ajettiin koko konkkaronkka Ojankoon epistelemään Tehis-cuppiin. Russeleilla ohjelmassa putkiralli sekä Domilla putkiralli ja kaksi möllihyppäriä. Luultiin olevamme hyvissa ajoin, mutta kiire tuli kuitenkin. Koskahan sitä oppisi olemaan hyvissä ajoin perillä. Onneksi oli kaikista paras kepo mukana.

Möllihyppäri oli melkoisen syvältä mielestäni  (kuten ilmeisesti useiden muidenkin) . Rata oli suoraan sanottuna vielä liian vaikea meille. Koiralle toki ei niinkään, mutta ohjaajalla oli ehtimisen kanssa suuria ongelmia. Radalla olisi joko joutunut tekemään takaaleikkauksia tai yrittää ehtiä tekemään persjättöjä. Valitsin jälkimmäisen ja pieleenhän se meni. En ehtinyt, joten virheitä ropisi ja paljon. Jossittelu on ihanaa, mutta olisihan se ollut järkevämpää luottaa koiraan ja kokeilla niitä takaaleikkauksia. Hurraa hienoista persjätöistä parissa kohdissa. 

Harmi vain, kun tarvittaisiin nimenomaan niitä helppoja suoria ratoja, joissa koira saa kerättyä itseluottamusta. Domi oli radoilla muutenkin aivan liikaa kädessä kiinni, ei meinannut edes putkiin irrota. Se teki ehtimisestäni astetta vaikeampaa, kun koira ei irtoaa. Teemun antaman takaaleikkauskuurin lisäksi treeniohjelmaan olisi hyvä sisällyttää paljon irtoamisharjoituksia.

Kaikkien kolmen kanssa rallateltiin putkiradalla. Sentti ja Kevin molemmat rallattelivat puhtaat radat. Domilla tein voimakkaan putkijarrun lopussa, jonka seurauksena kääntyi putkesta takaisin ja kielsi vielä seuraavaltakin. Oli kyllä tuossa vaiheessa jo melkoisen väsynyt koira. Meidän koirien radanvierus odottaminen on melko ala-arvoista. On meinaan meidän koirat jotka säestää haukkumisellaan (=hirveällä huudollaan) oheista videota. 

Sun koirassas on munaa!!

Viikonloppuna käytiin tekemässä koirien kanssa lyhyet helletreenit molempina päivinä. Treenit oli melkosen lyhyet, sillä sen verta kuuma oli molempina päivinä. Domin kanssa lauantaina tiukkoja takaaleikkauksia. Nihkeitä oli. Yksittäisinä esteinä muutama kerta keppejä, keinua sekä rengasta. Keinu taas alkuun hieman jännitti, mutta muutaman kerran jälkeen sujui hyvin. Pitäisi uskaltaa ruveta ottamaan se jo mukaan radan osaksi. Rengas on edelleen vaikea radan osana vauhdissa. Yksittäisenä esteenä sujuu. Ehkäpä käyn ostamassa jonkun pyöränrenkaan olohuoneeseen.

Sunnuntaina Ojangossa mukana kaikki koirat. Russelitkin pääsivät hommiin. Juha teki ratatreeniä Kevinin kanssa. Kevin teki varmaa työtä ja taisi nollalla kaikki radat tahkota. Sentti pitkästä aikaa hieman agilitya tekemässä. Kierrokset nousivat nanosekunnissa atmosfääreihin kun se näki, että hänkin pääsee kentälle. Hyppytekniikka on tuntunut hieman kärsivän tauosta. Eipä ihme. Treenataan siis ensin hyppytekniikkaa kuntoon ennen kuin palataan Sentin kanssa ratatreeniin. Ihana kuitenkin ohjata Senttiä pitkästä aikaa. On se niin erilainen.

Domin kanssa lauantain tapaan treenattiin keppejä. Ekaa kertaa ulkona. Olipas paljon nihkeämmät kepit   ulkona kuin hallissa. Ei saanut yhtään rytmistä kiinni pujotellessaan. Hiekan kulumat selkeästi häiritsi koiraa.Keppien lisäksi puomia pariin kertaan. Kerran juoksi läpi. Ja muutenkin oli taas hiukan epävarmaa menoa. Heti kun rupeaa nopeuttamaan vapautuksia alkaa koira ottamaan ohjia omiin käsiin ja rupeaa juoksemaan läpi. Ja kun joutuu muistuttamaan läpijuoksun jälkeen niin rupeaa hidastelemaan. Äh ja pyh. Treenivideo alla. Youtube ei ollut yhteistyökykyinen, eikä antanut muulla tavoin siirtää videota.

http://www.youtube.com/watch?v=WHlFMfofcDY

Maanantaina treenattiin Niinulla. Niinua tuurasikin Teemu Linna. Sentin kanssa on Teemun treeneissä käyty, mutta ei vielä Domin kanssa. Rataa tehtiin pätkissä, sillä keinu sekä A-este jätetiin välistä. A:n jälkeen olisi ollut todella tiukka käännös, eikä tuollaisia olla yhtään vielä harjoiteltu. Alun valssikuviot sujuivat hyvin. Kepeille oli tiukka kulma, yritin auttaa koiraa ottamalla ensin käteen putken jälkeen ja siitä tyrkkäämällä kepeille. Eipä toiminut tietenkään. Heti kun hain koiran putkelta ja annoin itse hakea kepit niin haki loistavasti. Note to self. Anna sen koiran hakea itse kepit!!! Loppupätkät oli sujuvaa menoa.

Teemun huomiot meidän tekemisestä oli yllättävän positiivisia. Meillä on kuulemma pullat hyvin uunissa. Teemu oli vahvasti sitä mieltä, että mun pitäis keskittyä perusohjauksiin ja vahvistaa niitä eikä edes yrittää opetella kaikkia mahdollisia kymmeniä eri ohjaustekniikoita. Valssit saivat (taas!! ) kehuja. Omat kädet pitäisi saada paljon rauhallisemmaksi. Teemu ehdottomasti suosittelikin meille kahden viikon takaaleikkauskuuria, jotta koirasta tulisi estehakuisempi. Tiukat, mutta huippuhyvät ja opettavaiset treenit. Tälläisiä treenejä tarvitaan.

Teemu näytti myös kovin pitävän Domin luonteesta. Teemun mukaan Domi on oikea kukko koira. Siinä on kuulemma munaa!!! Ja tietynlaista röyhkeyttä.Paljon!!! Jep, allekirjoitetaan. Sanoinkin että voi olla vaikutusta, että on asunut koko elämän terriereiden kanssa, mutta Teemun mukaan kukoksi synnytään, ei tulla. Varsinainen kukkoilija se kyllä tosiaan on. Olihan Domista jo pentutestissäkin havaittavissa tiettyä kovuutta muihin pentuihin verrattuna. Tästä syystä se varmasti meille tulikin.

Lampailla

Viime viikon lauantaina ajettiin Somerolle Domin kanssa paimennuspäivään. Päivä oli Etelä-Suomen shelttien järjestämä ja paikalla myös kahdeksan muuta shelttiä. Ensimmäisen kerran Domi pääsi lampaille viime elokuussa. Tilalle oli syntynyt aivan mielettömän suloisia pikku karitsoja. Katsokaa nyt noita suloisuuksia. Suoraan kuin Lambimainoksesta. Kovasti olisi tehnyt mieli ottaa muutama noista mukaan.  (Kaikki kuvat (paitsi viimeinen) Camilla Lindberg. Kiitos Camille kuvista!)

Tuttuun tapaan koirat kävivät kolme kertaa lampailla. Ensimmäisellä kerralla aloitettiin koira liinassa. Domi kuitenkin muisti jutun juonen ja liina jätettiin pois. Yksi lampaista oli hieman liian kiinnostunut Domista eikä meinannut ottaa Domia ihan tosissaan. Ehkä Domi näytti sen mielestä liikaa lampaalta. Lammas olisi enemmänkin halunnut tehdä tuttavuutta Domin kanssa, kuin antaa Domin paimentaa.

Tokalla kierroksella kyseinen lammas otettiin pois ja johan taas rupesi sujumaan. Vaikka ohjaaja olikin hieman kuutamolla niin hyvin koira keräsi lampaita tarvittaessa. Itse täytyisi oppia paremmin kuljettamaaan lampaita niin Domillakin olisi enemmän hommia. Hienosti tottelee pyydettäessä ja lopettaa kuuliaisesti paimennuksen kun pyydetään.
 

Viimeisellä kerralla mentiin pellolle kuljettamaan lampaita hieman pidemmän matkaa. Hiukan jännitti, mutta loppujen lopuksi Domi toimi paljon paremmin kuin pienessä aitauksessa. Alkuun meinasi olla hieman lähtövaikeuksia, kun en tainnut osata oikein kertoa koiralle mihin suuntaan lampaat olisi tarkoitus kuljettaa. Alkuvaikeuksien jälkeen Domi teki mun työstä kovin helppoa ja kuljetti lampaat törkeän hienosti koko matkan.

Todella hyvin Domi on syttynyt paimennukseen. Ihana nähdä miten paimennuksessakin Domi antaa kaikkensa. Valitettavasti paikoin ohjaaja ei ihan tiedä mitä tehdä, mutta onneksi koira näyttää olevan melko luonnonlahjakkuus. Ollaankin ehditty jo tutkia kursseja ja jos kaikki natsaa niin tänä kesänä käydään useamminkin paimentamassa. Myös pääkaupunkiseudulla on jo mahdollista päästä paimentamaan.

Domilla seurana ihana Noona. Domi näyttää Noonan rinnalla oikein rumalta ankanpoikaselta.

 

Think positive and positive things will happen

Kivoja nämä tälläiset tynkäviikot ja vielä kaksi peräkkäin. Voi pojat. Mä voisin ihan hyvin tottua neljän päivän työviikkoihin. Koirilla on ollut aika tylsä viikko, onneksi ehdittiin maanantaina agilitytreeneihin. Metsässä on käyty ja myös juoksulenkeille koirat on päässeet mukaan. Juhan kanssa juostessa on päässyt kaikki koirat mukaan, mutta yksin juostessani otan vain yhden koiran tai maks. kaksi koiraa mukaan, jotta voin keskittyä paremmin juoksemiseen.

Sentti on ehtinyt säikäyttää menneellä viikolla toimillaan. Maanantaina se livahti syömään meidän nurmikolle levitetyt nurmikkoravinteet. Eipä tullut mieleen, että nurmikkoravinne olisi noin herkkua. Ehkä siinä on kanankakkaa. Ainakin näyttyi maistuvan. Hieman säikäytti mutta onneksi ravinne ei ole myrkyllistä. Vuorokauden ajan se ripuloi, oksenteli, välillä tärisi ja läähätti ja nuoli seiniä. Sitten helpotti. Eilen se teki katoamistempun metsälenkillä Juhan kanssa. Varmaankin lähti riistan perään. Kymmenisen minuuttia se oli täysin kateissa ollut. Tuo kymmenen minuuttia tuntuu vain tuskallisen pitkältä ajalta kun koira on kateissa. Väsynyt Sentti ainakin oli retkensä jälkeen. 

Domikin on hölmöillyt, sillä on murkku ikä pahimmillaan. Se yrittää pistää russeleita ruotuun oikein olan takaa. Mä en ymmärrä miksi russelit antaa sen hyppiä silmille. Ehkä ne ei ota sitä tosissaan.Tänään sillä oli täysin korvat hukassa, kun lenkkeiltiin bordercollie Flingan kanssa. Se roikku koko ajan Flingassa ja meidän varmasta luoksetulosta ei ollut tietoakaan. Meidän pikkumies on ruvennut kiinnostumaan nartuista, ennen se toimi vaikka juoksuaikainen narttu oli vieressä. Nyt on vietit heränneet ja se luulee olevansa varsinainen macho mies. Voisiko joku tulla hieman palauttamaan sen takaisin maan pinnalle? Ehkä kukaan ei vaan ota tosissaan tuota kerittyä haisunäädän näköistä koiraa.

Tänään oli tarkoitus kisatyön jälkeen jäädä hieman treenailemaan, mutta en jaksanut ottaa koiria mukaan edes Ojankoon. Hyi hyi laiska koiranomistaja. Eilinen leijonien kannustus venyi melkein aamuun asti, rankkaa puuhaa mutta  aivan mahtava ilta. Huikeeta miten tuo jääkiekko ja Suomen kannustus yhdistää ja tekee ihmisestä noin iloisia ja positiivisia. Tuntemattomat halaili toisiaan ja löi yläfemmoja. Meillä on liput myös puolivälierään ja nyt enään toivotaan, että Suomi sinne asti tiensä selvittää. 

Ketunpoikanen aksaa

Olipas ihana tänään päästä aksatreeneihin. Ei meillä kolmea viikkoa enempää taukoa tullut, mutta se tuntui paljon pidemmältä. Domi yllätti kyllä positiivisesti. Taukoilun jälkeen ajattelin, että koiralla voi olla vauhtia kerrakseen, mutta ei yhtään keskittymistä. Turhaan pelkäsin, hyvin se teki töitä. Valtava ero koirassa viime treeneihin. Nyt mulla oli taas estehakuinen koira. 

Lähtö ja alun takaakierto sujui hyvin. Meillä takkusi pahasti putken kiertäminen. Domi luki mun ohjauksen persjätöksi ja halusi putkeen punkea ittensä vaikka väkisin. Ihmeellisesti vaikka keskityin vain ohjaamaan seinää kohti ja palkka lensi oikealle puolelle niin vaan sitkeästi Domi puski mun vasemmalle puolelle. Todella vaikea paikka, ainakin meille. Ohjaus piti pitää tarpeeksi pitkään suoraan seinään kohti, josta olikin hirmuinen kiire tekemään persjättö hypyn jälkeen. Myöhässä ohjaaja olikin ja pahasti. Lopussa oltaisiin menty putken sijasta puomille, mutta me ei olla kertaakaan harjoiteltu vielä putki- puomi erottelua, joten me mentiin putkeen. Treenilistalle siis putki-puomi erottelut.

Mun valssit on kuulemma parantuneet. On niitä hinkattukin. Jo oli siis aikakin. Paljon lisäyksiä tuli meidän treenilistalle, mutta olihan siellä paljon hyvääkin. Domi sai kehuja hyvästä fokusoitumisesta eteenpäin ja esteisiin, vaikka hyvin nöyrästi ohjaajaakin kuuntelee. Keskiviikkona olisi ensimmäiset ulkotreenit tiedossa, jotka valitettavasti meiltä jää väliin sillä suuntaamme Hartwall Areenalle kannustamaan Leijonat voittoon (toivottavasti voittoon!!) Torstaina olen koko päivän oman seuran kisoissa töissä, mutta jospa kisojen jälkeen jaksaisin vielä Domin kanssa pientä treeniä tehdä. Ne olisikin meidän ensimmäiset ulkotreenit tälle vuodelle. Ihan vertauksen vuoksi kyllä me viime vuonna treenattiin jo huhtikuun loppupuolella ulkona. Termisen kevään sanotaan olevan ainakin kolme viikkoa myöhässä tänä vuonna. Kolme viikkoa?? Se on muuten pirun pitkä aika jo muutenkin Suomen lyhyestä kesästä.

EASII MENOA

Torstaina käytiin Domin kanssa osteopaatilla. Domihan oli ilmiselvästikin parisen viikkoa sitten revähdyttänyt jotain, kun oli oikealta edestä jumissa. Tämä ei onneksi tapahtunut agilityssa. Tällä kertaa Domi oli oikein paljon paremmassa kunnossa. Hoito ja lepo oli todella auttanut. Ero oikean ja vasemman puolen välillä oli minimaalinen. Nyt kun koko hoitoaikaa ei vienyt oikean etuosan hoito niin ehdittiin hyvin hoitaa koko koira läpi. Varsinkin niskan seudun hoitamisesta Domi nautti suunnattomasti ja jopa tuntui nukahtavan. Lopputuloksena oikein vetreä koira. Saatiin täysi siunaus taas aloittaa normaali treenaaminen.

Mitään suurempaa merkkiä Domihan ei revähdyksestä näyttänyt. Parisen viikkoa sitten möllikisoissa kuitenkin juoksi muutamista hypyistä ohi eikä ollut yhtään estehakuinen. Näin voi toki nuori koira tehdä muutenkin, mutta jotenkin hälytyskellot soivat. Onneksi osasin epäillä. Tämähän olisi totta totisesti paljon helpompaa, jos koirat osaisivat kertoa kropan muutoksistaa taikka esimerkiksi koska on treenattu liikaa.

Itseäni kummastuttaa kyllä ihmiset, jotka eivät huollata agilitykoiriaan lähes koskaan saati koskaan. Perusteluina olen kuullut koiran olevan aina kunnossa eikä sen ajatella tarvitsevan huoltoa. Hieman kyllä itseäni ihmetyttää miten voidaan olla varma siitä että koira on koko kropastaan hyvässä kunnossa jos ei sitä koskaan käydä tarkistuttamassa. No mutta tämä on vain oma mielipiteeni ja jokainen tekee omalla tyylillään. Huollatuksen lisäksi on toki tärkeätä pitää koira hyvässä fyysisessä kunnossa, huolehtia riittävästä levosta sekä oikeanlaisesta ravinnosta. Ensisijaisen tärkeätä on myös tuntea oma koira niin hyvin, että pystyy huomaamaan siinä tapahtuvat muutokset.

Nyt on taukoiltu ja hirveä into on päästä taas aksaamaan. Aloitetaan kuitenkin rauhallisesti. Näin ollen maanantain Tehis cupin möllirata jää meiltä starttaamatta. Oon myös ajatellut, että vaikka Domi varmaan kisavalmiiksi pian saataisin, niin virallisiin kisoihin mennään vasta aikaisintaan syksyllä. Nautitaan Suomen kesästä ja mökkeillään kaikki mahdolliset viikonloput. Myös elokuisten häiden järjestely vie ihan tarpeeksi energiaa kesällä. Mietitään virallisia sitten syssymmällä. 

Nyt kannustamaan leijonat voittoon!! :)

Suomi fani

Valovoimaa

Kevät vierähtää ohi kovaa vauhtia ja ihan pian on jo kesä. Voiko toukokuussa puhua jo kesästä? Pärjäähän siellä jo lyhythihaisessa. Ainakin juostessa :) Aurinko paistaa, linnut laulaa ja perhoset lentelee. Miten kesän tulo tuntuukaan näin mahtavalta joka vuosi. 

Sentti sai maanantaina terveen koiran diagnoosin viimeisellä käynnillä Räihän luona Espoon Eläinsairaalassa. Itse olin Ruotsissa työmatkalla, joten Juha ja Sentti sai ihan poikien kesken selviytyä eläinlääkärikäynnistä. Hyvin selvisivätkin. Sentin tassu kuvattiin vielä kerran. Diagnoosina "Vej 5-varpaan ph 2-3 avulsoitunut pala hyvin lähellä varvasluuta, eli inkorporoitumassa siihen" Suomeksi sanottuna murtuma tuntuu parantuneen ja varvas tuntuu jäykältä. Saa liikkua ja harrastaa täysin vapaasti tästä etenpäin. Nyt loppu sairasloma. Agilityn pariin palataan pikku hiljaa. Saas nähä mitä pitkä tauko on tuonut tullessaan. 

Sentti on nyt siis muutaman päivän ajan saanut lenkkeillä vapaana. Ehtihän se jo melkein seitsemän viikkoa hihnan päässä ollakin. Jo oli aikakin sairasloman loppua. Melko masentunut se olikin vielä  pari viikkoa sitten. Vaikka se varsinainen naatiskelija onkin niiin kyllä se kaipaa liikuntaa ja aivojumppaa siinä missä meidän pienimmätkin. Sentti muuttui ihan pikkupennuksi päästessään ekaa kertaa vapaaksi pitkästä aikaa. Jäi pikkuset suu auki ihmettelemään kun Sentti hepuloi pitkin metsää. 

Vappuaattona korkattiin kavereiden kanssa meillä terassikausi sekä grillikausi. Oliko tarpeeksi lämmintä siihen siitä voidaan olla montaa mieltä. Koiriakin varmasti palelsi, mutta hyvin urhollisesti kaikki kolme vahtivat grillin ympäristössä, että Juha varmasti osaa grillata. Odotus palkittiin loppu illasta kun yöpalaksi pojat saivat hieman nautaa. Nam. Kevin heitti myös talviturkkinsa vappu-aattona, vaikka aika hyytävää merivesi vielä oli. Ei tuntunut haittaavan. Onneksi oli auto lähellä. 

Vappupäivänä sitten korkattiin vielä veneilykausi. Vaikka vielä reilu viikko sitten näytti siltä että meri olisi vielä vappuna jäässä niin kyllä vaan eilen veneellä mentiin Kaivopuistoon. Koirat jäivät kyllä kotiin, melkoisen kylmä niillä olisi ollut siellä. Onneksi jäivätkin, sen verta kovat aallot takaisin tullessa oli, että olisi varmasti meidän nössöilä  kovilla kundeilla voinut alkaa puntti tutista. Parin viikon päästä korkataan mökkikausi ja sitten voikin virallisesti julistaa kesän alkaneen.