Tasan viikko sitten juhlittiin meidän perheen silmäterää eli Domia, jolle tuli kuusi vuotta mittariin. Domi sai viettää synttäreitään paaaaaljon herkkuja nauttien sekä pääsi kahdestaan minun kanssani agilitykentälle tekemään temppuja sekä hieman hurvittelemaan helppoa agilitya tehden. Voisin ajatella että ihan paras päivä Domin mielestä.
Jokainen koira on omistajalleen ensisijaisen tärkeä, mutta Domin kanssa meillä on muodostunut aivan erityinen side. Me on asuttu kahdestaan ja Domi on ollut tukena ne vaikeimmat ajat nelisen vuotta sitten. Voin luottaa Domiin hyvin vahvasti ja tiedän myös, että Domi luottaa minuun kuin kallioon.
Domi voi aivan loistavasti ja on edelleen hyvin hyvin lapsenomainen. Hän on edelleen pomo, vaikka Shokki kyllä toden teolla yrittää horjuttaa sitä asemaa. Välillä jopa törkeästi yrittää saada konfliktin aikaiseksi, mutta taas yksi asia mitä rakastan Domissa, se osaa olla niin viileästi ja vaan ignooraa Shokin päälletulo yritykset. Se ei ole ikinä kenenkään kanssa tapellut vaikka ketä on yrittänyt siihen yllyttää.
Agilitysta Domi on jo jäänyt "eläkkeelle". Kaksi vuotta syksyllä tapahtuneen polven revähtymisen jälkeen (täällä siitä lisää ) emme ole kunnolla enää treenanneet. Pitkä oli kuntoutus, mutta jalka on ollut reilusti päälle vuoden täysin kunnossa. Eläinlääkärin ja Domia hoitaneiden mukaan polvi kestäisi aivan normaalisti kovempaakin käyttöä kuten agilitya, mutta itselläni kuitenkin takaraivossa kytee ajatus, ettei se ole enää 100 % sillä arpeutumaa revähdys sinne on aiheuttanut. Agility on kuitenkin raskas laji, joten koiran pitää mielestäni olla 100 % kunnossa eikä vain 97 %. Domi on kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa ja treenaa edelleen kehonhallintaharjoituksia, joten se pääsee välillä helppoa pätkää matalin rimoin ilman raskaampia esteitä agilityhallille tekemään. Ja voi sitä riemun määrää kun kahdestaan tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti